Syystyöt käynnissä

Vaikka ilma on aurinkoinen ja lämmin, syksy kuitenkin on saapumassa pikkuhiljaa. Villiviini kukoistaa syysvärityksessään ja maa-artisokan loistavan keltaiset kukat tuovat keskikesän mieleen. En pidä erityisemmin keltaisesta väristä puutarhassani, mutta on hauskaa kuitenkin katsella maa-artisokan pitkien varsien kukintoineen huojuvan tuulessa keltaisena aaltona. Oma lajikkeeni on hyvänmakuinen eikä kovin muhkurainen. Loistavaa keittoainesta!

Perunasatoni täytti kaikki odotukset. Rosamunda on sopivan kokoista ja muotoista. Nicolakin kasvoi suureksi ja sopinee uuniperunaksi Rosamundan tavoin.

Omenia on vaikka millä mitalla. Osa sadosta on madon syömää ja huonon näköistä, mutta suuri osa on ihanan keltaista maukasta omenaa. Harmi vain, että ystäväni ovat arkoja hakemaan pihaltamme omenia. Lars G:n kanssa kannamme selkä vääränä omenia kompostiin ja siitä huolimatta nurmikko on hetkessä täynnä taas. Kompostialueelta leviää voimakas omenan tuoksu, joka tuntuu kaikkialla pihapiiriissä. Epäileekö joku naapureista meillä olevan salapolttoa?! Ei se mikään ihme olisi, onhan Lars G kemisti ja ”lätrännyt” nuorena teekkarina kaikenmoisten liuosten kanssa.

Syysleimujen kukinta alkaa olla ohi, mutta syysasterit ovat täydessä kukassa. Tulevana viikonloppuna pitää kitkeä viimeiset rikkaruohot kukkapenkeistä, puhdistaa suihkukaivo ja siistiä vielä kukassa olevat pelargoniat. Syyslannoitteet kasveille, muutaman kasvin siirto ja talven odotukseen.

Kesän 2009 ihanuuksia!

Suomen suvi kauneimmillaan!

Saaristomaisema, Marimekko, luonnonkukkia maljakossa, lähdevesipullo ja lasillinen roséta, voilá .

Savvoon mentiin!

Etelä-Savon maisemat ovat herkistävät. Olen pitänyt aina merta ylivoimaisena, mutta nyt joudun muuttamaan mielipidettäni. Saimaan maisemat ovat kauniit ja runosuonta elvyttävät. Matkamme Puumalan Lintusaloon taittui verkkaisesti maisemia katsellen. Saunan lämmetessä ihastelin maiseman tyyneyttä ja veden hiljaisuutta. Kuvat kertokoon tunnelmasta, vaikka meitä ei suosittukaan parhaalla mahdollisella säällä.

Saimaan saaressa pikkuinen torppa,

Istuu portailla Nestori Miikkulainen.

Huuliharppuaan soittaa, ja norppa

Nousee pinnalle pärskähtäen.

Aallon alla se suunnisti soittajan luo,

Sille tuttua tutumpi on sävel tuo.

Laulu kertoo näin mitä on yksin kun jää,

Hyvin hylje sen ymmärtää.

Omenankukkien puhjetessa

Puutarhani kukkaloisto on tänä vuonna erityisen kaunis. Se ikään kuin kertoo kaikesta siitä kauniista, mitä luonto parhaimmillaan on. Omenankukkien ihastuttava väritys on vertaansa vailla ja niiden nupuillaan olevat kukinnot ovat vaalean helakanpunaiset.

Huolimatta kaikesta kauniista sydämeni täyttää suru. Äitini poismeno toissailtana tukahduttaa tällä hetkellä kaiken sen kauniin, mitä näen edessäni. Ystävieni muistamiset ja kauniit värssyt ovat herkkyydessään liikuttavat. Olen kiitollinen hyvistä ystävistä.

Isomummi näki vielä viimeisinä elonpäivinään pikku-Linuksen ja iloitsi siitä. 

Nyt minä odottelen kaikkien omenankukkien puhkeamista ja Linuksen kasvamista ja kehittymistä. Työ ja bisukat täyttävät arjen. Elämä jatkuu, näin sen pitää mennä. Uskon nauttivani vielä kesän kauneudesta samalla muistellen äitini elämän estetiikkaa. Siinä oli sijaa kauneudelle, väreille ja taiteellisuudelle. Kaipaan häntä.

Raparperin aika

Raparperit ovat kasvaneet huimaa vauhtia. En muista, milloin olisin näin varhain leiponut kevään ensimmäisen raparperipiirakan.  Ystäväni Iris on melkoinen leipuri, kun kyseessä on piirakat. Tähdenlento vain, niin hän on loihtinut piirakan sienistä, marjoista, kasviksista ihan mistä vain. Piirakan pohjat ovat rapeita ja herkullisia ja täytteet vievät kielen mennessään.

Minä olen tyytynyt piirakkapohjissa nykyään valmiisiin pohjiin. Työssäkäyvälle ihmiselle ne ovat aivan omiaan ja maistuvatkin kohtuullisen hyviltä. Alla oleva ohje on aika tavanomainen, mutta sen tekee herkulliseksi smetanan ja kermaviilin yhdistelmä!

MINUN RAPAPERIPIIRAKKANI

valmis muropohja

raparperin paloja, joihin lisätty sokeria

kermaviiliä

smetanaa

sokeria

vaniljasokeria

Kaada raparperipalat piirakkapohjan päälle. Lisää palojen päälle keskenään sekoitetut kermaviili, smetana, sokeri ja vaniljasokeri.  Paista uunin alimmalla tasolla 200C lämpötilassa noin 20 min ja sen jälkeen siirrä vuoka keskitasolle noin 10-15 minuutiksi. Piirakkapohjan pakkauksessa on paistamisohjeet. 

Valborgina saareen!

Matkamme alkoi venerannasta lukuisten kassien ja pussukoiden kera. Saareen kun matkataan, pitää varautua ruoka- ja juomavarastoihin bisukoiden ruuat ja lelut mukaan lukien. Yleensä Lillan luotsaa Lars G:n kanssa venettä kohti Paratiisisaarta kauas Suomen lähden itäiseen saaristoon. Tällä kertaa bisukkaneidit kuitenkin nukkuivat koko matkan ja navigaattori sai tehdä työn. Kuohuviinipullojen poksahdellessa ihailimme jälleen kerran kaunista saaristoa ja sen mahtavia ulapoita. Matka taittui nopeasti turbojen ollessa vaihteeksi kunnossa. Hieman työntöä lisää, sanoi Lars G. Se tietää siis uutta potkuria Lillaniin (paatin nimi Lillan).

Saariston luonto on vielä jäljessä mantereen keväästä. Narsissit olivat vielä nupussa ja maisema näytti paikoitellen karulta. Vaikka veden lämpötila oli vain neljä astetta, Lars G heitti talviturkkinsa pois. Suomenruotsalaista uhmakkuutta!

Vapun aikaan saaressa on hiljaista. Muutama uskalikko meidän ohellamme on aloittanut huvilakautensa. Saarellamme ei ole oikeastaan mökkejä vaan vanhoja huviloita ja punamultaisia saaristolaistaloja, jotka ovat periytyneet sukupolvelta toiselle. Saarella oli ennen vanhaan täysihoitoloita ja pääkaupunkiseudulta tultiin nauttimaan saariston kauneudesta.

Tänäkin päivänä siitä voi nauttia täysin rinnoin. Saunan tervantuoksuinen löyly, upea merimaisema ja auringonlasku antaa kiireiselle kaupunkilaiselle rauhallisen ja tyynen olon. Mieli lepää ja ajatukset vaeltavat hiljaisuudessa. Muutama lokin kirkaisu mereltä havahduttaa unenhorteesta.

Vapun aika sujui rauhallisesti ja nautittavasti. Hyvä ruoka ja juoma, sauna, saariston maisemat, pörröiset bisukat ja hyvät ystävät, enempää ei voi toivoa.

 

Suuri remppamme jatkuu...

Valkoista, valkoista ja valkoista, sitä meillä nyt on riittämiin. Pienen pientä just ja just silmällä nähtävää ruutua,  lehdykkää ja silkkikuvioista valkoista. Kotimme on saanut uuden valoisan värityksen. Turhat roinat on poistettu ja maisema näyttää minimalistisen skandinaaviselta, joten jotain on tehtävä! Alan käydä varastojani läpi ja löydän kuin löydänkin sieltä Oiva Toikan linnut, jotka sopivat ihme kyllä antiikkikaapin päälle. Olen sen verran taikauskoinen, että linnut joko seinillä tai piirongin päällä tuovat huonoa onnea. Ajattelin kuitenkin uhmata kohtaloa ja jättää ne ainakin toistaiseksi paikalleen. Pientä tavaraa sinne sun tänne ja kotoisa tunne alkaa häämöttää.

Portaat yläkertaan ovat viittä vaille valmiit. Verannan kautta kulkeminen yläkertaan alkoi kyllästyttää. Nuorin bisukkaneideistämme Dotti Pottinen ei uskaltanut kulkea portaita alaspäin, mutta sitäkin nopeammin ylöspäin. Pottinen oli siis aina väärässä kerroksessa. Nyt kulkeminen uusissa portaissa on tosi hauskaa ja niin neidit kulkevatkin edestakaisin portaita ylös ja alas. 

Noin sata neliötä puolessa vuodessa on remontoitu, että sillai….

Remontti jatkuu ja saa nähdä pääsenkö uuteen saunaan joulunaikaan! Tällä vauhdilla ja hyvien ystävien tuella voin sen melkein luvata.

Suuri remppamme

Syntymäpäiväni aattona olohuoneen lattia on kolmeen kertaan maalattu. Tulos ei ole hullumpi, mutta paikoitellen on vielä parantamisen varaa. Suuri remppamme alkoi, kun ensimmäinen koiramme Lillan astui terhakkaana Wyomaers-pentuna perheeseemme. Olin hankkinut tapetit valmiiksi ja aikomuksena oli tapetoida kirjastohuone ja ruokasali. Lars G inhoaa sydämensä pohjasta tapetointia sen vuoksi, että tapanani on hankkia kuviollinen tapetti, jota pitää kohdistaa enemmän tai vähemmän riippuen kuvioinnista. Tapetit tulivat pikalähetyksenä Englannista, jotta tapetointi sujuisi rauhallisesti ja nopeasti ennen pennun tuloa. Tapetit eivät koskaan päässeet seinille syystä tai toisesta. Todennäköisesti siksi, että mieheni mielestä oli typerää tapetoida, kun pentu tulee taloon.

Tapetointiajatus alkoi uudemman kerran, kun toinen puuhakas Wyomaers-pentu Dotti tuli taloon! Koiramme Lillan on tehnyt sen verran selvää jälkeä tapeteista, että oli aika herätellä mielikuvaa tapetoinnista uudelleen. Eikä sen puoleen tule mitään uusia investointejakaan, koska tapetit edellisestä kerrasta ovat odottamassa kaapissa. Neljätoista rullaa upeata englantilaista tapettia vailla vertaa!

Ajatus tapetoinnista poikii myös uusia ideoita rempan suhteen. Koko huusholli näyttää jotenkin nuhjuiselta. Portaiden kaiteiden välit ovat liian suuret ja pelkona on, että pentu työntää kroppansa kaiteiden välistä. Linus Emil Alexander on myös vaaravyöhykkeessä samoista syistä johtuen. Portaiden kaiteet menevät siis uusiksi. Olohuoneen portaatkin näyttävät jotenkin kummallisilta, joten nekin uusiksi. Parkettikin on parissakymmenessä vuodessa haalistunut, joten päätämme maalata sen. Katot ovat mustana intohimoisen kynttilänpolton seurauksena. Katot pitää maalata. Suuri remppa on saada muotoaan!

Olohuoneen portaat purettu

Aloitamme lattioiden maalauksella. Parketit hiotaan ja maalataan Tikkurilan Betolux Aqualla. Kolmen kerran maalaus nipin napin peittää parketin, mutta urheasti Lars G suostuu tekemään vielä yhden maalikerroksen lisää. Neljän huoneen lattian maalaus on uroteko, koska maalin koostumuksesta johtuen (väripigmenttiä liian vähän) peittävyys on kehnoa ja maalaus hidasta.

Näkymä olohuoneeseen

Tapettipöytäkin on hankittu, jotta Lars G:lle heräisi positiivisia mielikuvia tapetoinnista. Enää ei tarvitse kyykistellä lattialla vaan kaikki toimii ergonomisesti erinomaisesti. Kolme vuotta vanhat tapetit kaapista ja tapetoinnin ihanuus alkaa. Nyt vain sattuu sillä tavalla, että upeat vaniljanväriset tapettimme eivät sovikaan lattioiden uuden värin kanssa. Neljä rullaa on jo leikattu valmiiksi. Ei kun tilaamaan uutta tapettia, joka vie aikansa. Tällä kertaa en pyydä pikatoimitusta vaan ajattelen, että hissukseen toimiminen tässä tilanteessa pelastaa minut. Suuren katastrofin ainekset ovat ilmassa. Lattioiden harmaa vivahde aiheuttaa muissakin huoneissa muutoksia tapettien osalta. Onneksi asiantuntevan yhteistyökumppanini ansioista uudet tapetit saadaan nopeasti ja tapetointi saattaa alkaa.

Oppirahat pitää maksaa. Järkevintä on suunnitella remontti kokonaisuutena, valita materiaalit, värit yms. etukäteen. Pala palalta eteneminen hävittää punaisen langan etenkin harrastelijasuunnittelijalta.

Remppamme jatkuu…

Kuvia talvisesta puutarhastani

Puutarhan talvinen loisto on ihanimmillaan näin maaliskuussa syntymäpäiväni tuntumassa.

Päätin viime kesän jälkeen, että seuraavana kesänä ei mitään erikoista puutarhaani. Hoidan hyvin vanhat ja vähän uudemmatkin kasvini ja sitten lepäilen ja ihastelen maisemaa.

Tammikuussa ilmestyi Hyötykasviyhdistyksen siemenluettelo. No mitäpä yhdestä siemenluettelosta, olinhan luvannut helpomman kesän myös Lars G:lle. Luettelo kuitenkin poltti hyppysiä, ja minun oli tosi vaikeaa edes irrottaa katsettani siitä. Ajattelin, että lukeminen tuskin pahentaisi asiaa, joten ryhdyin silmäilemään luetteloa hartaudella ja rakkaudesta puutarhaani.

Talvinen puutarha on kerrassaan kaunis. Tosin oma puutarhani on kuin taistelukenttä. Pieni pataljoona valkoisia bisukoita (Bichon frisé) on tallustellut puutarhassani jättäen jälkeensä lukemattomia kakkakasoja ja pissälänttejä. Ei se mitään, lumi sulaa ja sipulikukat alkavat pilkottaa pikkuhiljaa ihan piakkoin!! Oma kertomuksensa syntyy siitä, kun pieni pataljoona koostuen 7-9 bisukasta, tallustelee ruusupensaitteni välistä talloen ihanat kärhöni.

Ruusut ja kärhöt, niitä minä rakastan. Maanpeittoruusu Sommerwind ja pensasruusu Louise Odier huumaavat tuoksullaan. Ihanaista tuoksua lisää Sarah Bernhard pionit, jotka täydentävät näöllään ja tuoksullaan ruusupenkkiäni. Toivottavasti Clematis Omoshiro jaksaa kasvaa ja levittäytyä ruusujen ja pionien välistä. Odotelkaamme lämmintä, sopivan kosteaa ja aurinkoista suomalaista suvea. Valborgina lähdemme merelle Suomenlahden itäiseen saaristoon. Saa nähdä, miltä Suomenlahden ulkosaari näyttää kevään tervehtiessä ”taas ilmassa leivoset leikkiä lyö kevät virsiä viidakko kaikaa…”

Mullan tuore tuoksu, puutarhan väriloisto eri vuodenaikoina ja yrttien huumaava tuoksu antaa sielulleni rauhan. Mieleni maisema saa uutta energiaa ja tulevan kesän suunnitelmat antavat potkua miehelleni Lars G:lle. Tilasin viime kesänä 21 m3 tuoretta mustaa multaa ja sehän kirvoitti Lars G:n kielenkantimet. Pakko on todeta, että ehkä tilaukseni oli hieman yliampuva. Multa kyllä riitti koko kesän tarpeisiin ja vähän ylikin. Uutta kukkapenkkiä tuli vauhdilla ja voimalla. Miehelläni oli vielä tuoreessa muistissa edellisten vuosien kaivuutyöt, kun ruusupenkkiä perustettiin. Aluksi muutaman ruusun penkki kasvoi ja kasvoi eikä se vielä mitään, mutta ruusut vaativat ravinteikkaan ja syvän kasvualustan, joten kaivaa piti myös alaspäin ainakin puolen metrin verran. Suomenruotsalaisella sisulla ja hiellä syntyi ihastuttava kukkapenkki, jonka keskellä suihkupatsas solisee hempein sävelin.

Niin ruuan kaunis esillepano kuin puutarhan lumo elokuun kuutamossa voi olla estetiikkaa parhaimmillaan. Sivuiltani voit seurata minun elämäni estetiikkaa. Sitä voi olla tasaisen pyöreä punaposkinen kotimainen omena tai sateisella säällä Jättipoimulehden kyynelehtivä lehti. Pojanpoikani Linus Emil Alexanderin hymy voi olla esteettisesti ihaninta, mitä olen pitkään aikaan nähnyt ja kokenut. Elämän estetiikka koostuu siis monista asioista niin arjen kuin juhlankin. Sivuillani voi seurata ikuista remppaa, sisustamista, arkista aherrusta puutarhassa ja aistia tuoksuja ja tunnelmia.