Matkamme alkoi venerannasta lukuisten kassien ja pussukoiden kera. Saareen kun matkataan, pitää varautua ruoka- ja juomavarastoihin bisukoiden ruuat ja lelut mukaan lukien. Yleensä Lillan luotsaa Lars G:n kanssa venettä kohti Paratiisisaarta kauas Suomen lähden itäiseen saaristoon. Tällä kertaa bisukkaneidit kuitenkin nukkuivat koko matkan ja navigaattori sai tehdä työn. Kuohuviinipullojen poksahdellessa ihailimme jälleen kerran kaunista saaristoa ja sen mahtavia ulapoita. Matka taittui nopeasti turbojen ollessa vaihteeksi kunnossa. Hieman työntöä lisää, sanoi Lars G. Se tietää siis uutta potkuria Lillaniin (paatin nimi Lillan).
Saariston luonto on vielä jäljessä mantereen keväästä. Narsissit olivat vielä nupussa ja maisema näytti paikoitellen karulta. Vaikka veden lämpötila oli vain neljä astetta, Lars G heitti talviturkkinsa pois. Suomenruotsalaista uhmakkuutta!
Vapun aikaan saaressa on hiljaista. Muutama uskalikko meidän ohellamme on aloittanut huvilakautensa. Saarellamme ei ole oikeastaan mökkejä vaan vanhoja huviloita ja punamultaisia saaristolaistaloja, jotka ovat periytyneet sukupolvelta toiselle. Saarella oli ennen vanhaan täysihoitoloita ja pääkaupunkiseudulta tultiin nauttimaan saariston kauneudesta.
Tänäkin päivänä siitä voi nauttia täysin rinnoin. Saunan tervantuoksuinen löyly, upea merimaisema ja auringonlasku antaa kiireiselle kaupunkilaiselle rauhallisen ja tyynen olon. Mieli lepää ja ajatukset vaeltavat hiljaisuudessa. Muutama lokin kirkaisu mereltä havahduttaa unenhorteesta.
Vapun aika sujui rauhallisesti ja nautittavasti. Hyvä ruoka ja juoma, sauna, saariston maisemat, pörröiset bisukat ja hyvät ystävät, enempää ei voi toivoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti