Suuri remppamme

Syntymäpäiväni aattona olohuoneen lattia on kolmeen kertaan maalattu. Tulos ei ole hullumpi, mutta paikoitellen on vielä parantamisen varaa. Suuri remppamme alkoi, kun ensimmäinen koiramme Lillan astui terhakkaana Wyomaers-pentuna perheeseemme. Olin hankkinut tapetit valmiiksi ja aikomuksena oli tapetoida kirjastohuone ja ruokasali. Lars G inhoaa sydämensä pohjasta tapetointia sen vuoksi, että tapanani on hankkia kuviollinen tapetti, jota pitää kohdistaa enemmän tai vähemmän riippuen kuvioinnista. Tapetit tulivat pikalähetyksenä Englannista, jotta tapetointi sujuisi rauhallisesti ja nopeasti ennen pennun tuloa. Tapetit eivät koskaan päässeet seinille syystä tai toisesta. Todennäköisesti siksi, että mieheni mielestä oli typerää tapetoida, kun pentu tulee taloon.

Tapetointiajatus alkoi uudemman kerran, kun toinen puuhakas Wyomaers-pentu Dotti tuli taloon! Koiramme Lillan on tehnyt sen verran selvää jälkeä tapeteista, että oli aika herätellä mielikuvaa tapetoinnista uudelleen. Eikä sen puoleen tule mitään uusia investointejakaan, koska tapetit edellisestä kerrasta ovat odottamassa kaapissa. Neljätoista rullaa upeata englantilaista tapettia vailla vertaa!

Ajatus tapetoinnista poikii myös uusia ideoita rempan suhteen. Koko huusholli näyttää jotenkin nuhjuiselta. Portaiden kaiteiden välit ovat liian suuret ja pelkona on, että pentu työntää kroppansa kaiteiden välistä. Linus Emil Alexander on myös vaaravyöhykkeessä samoista syistä johtuen. Portaiden kaiteet menevät siis uusiksi. Olohuoneen portaatkin näyttävät jotenkin kummallisilta, joten nekin uusiksi. Parkettikin on parissakymmenessä vuodessa haalistunut, joten päätämme maalata sen. Katot ovat mustana intohimoisen kynttilänpolton seurauksena. Katot pitää maalata. Suuri remppa on saada muotoaan!

Olohuoneen portaat purettu

Aloitamme lattioiden maalauksella. Parketit hiotaan ja maalataan Tikkurilan Betolux Aqualla. Kolmen kerran maalaus nipin napin peittää parketin, mutta urheasti Lars G suostuu tekemään vielä yhden maalikerroksen lisää. Neljän huoneen lattian maalaus on uroteko, koska maalin koostumuksesta johtuen (väripigmenttiä liian vähän) peittävyys on kehnoa ja maalaus hidasta.

Näkymä olohuoneeseen

Tapettipöytäkin on hankittu, jotta Lars G:lle heräisi positiivisia mielikuvia tapetoinnista. Enää ei tarvitse kyykistellä lattialla vaan kaikki toimii ergonomisesti erinomaisesti. Kolme vuotta vanhat tapetit kaapista ja tapetoinnin ihanuus alkaa. Nyt vain sattuu sillä tavalla, että upeat vaniljanväriset tapettimme eivät sovikaan lattioiden uuden värin kanssa. Neljä rullaa on jo leikattu valmiiksi. Ei kun tilaamaan uutta tapettia, joka vie aikansa. Tällä kertaa en pyydä pikatoimitusta vaan ajattelen, että hissukseen toimiminen tässä tilanteessa pelastaa minut. Suuren katastrofin ainekset ovat ilmassa. Lattioiden harmaa vivahde aiheuttaa muissakin huoneissa muutoksia tapettien osalta. Onneksi asiantuntevan yhteistyökumppanini ansioista uudet tapetit saadaan nopeasti ja tapetointi saattaa alkaa.

Oppirahat pitää maksaa. Järkevintä on suunnitella remontti kokonaisuutena, valita materiaalit, värit yms. etukäteen. Pala palalta eteneminen hävittää punaisen langan etenkin harrastelijasuunnittelijalta.

Remppamme jatkuu…

Kuvia talvisesta puutarhastani

Puutarhan talvinen loisto on ihanimmillaan näin maaliskuussa syntymäpäiväni tuntumassa.

Päätin viime kesän jälkeen, että seuraavana kesänä ei mitään erikoista puutarhaani. Hoidan hyvin vanhat ja vähän uudemmatkin kasvini ja sitten lepäilen ja ihastelen maisemaa.

Tammikuussa ilmestyi Hyötykasviyhdistyksen siemenluettelo. No mitäpä yhdestä siemenluettelosta, olinhan luvannut helpomman kesän myös Lars G:lle. Luettelo kuitenkin poltti hyppysiä, ja minun oli tosi vaikeaa edes irrottaa katsettani siitä. Ajattelin, että lukeminen tuskin pahentaisi asiaa, joten ryhdyin silmäilemään luetteloa hartaudella ja rakkaudesta puutarhaani.

Talvinen puutarha on kerrassaan kaunis. Tosin oma puutarhani on kuin taistelukenttä. Pieni pataljoona valkoisia bisukoita (Bichon frisé) on tallustellut puutarhassani jättäen jälkeensä lukemattomia kakkakasoja ja pissälänttejä. Ei se mitään, lumi sulaa ja sipulikukat alkavat pilkottaa pikkuhiljaa ihan piakkoin!! Oma kertomuksensa syntyy siitä, kun pieni pataljoona koostuen 7-9 bisukasta, tallustelee ruusupensaitteni välistä talloen ihanat kärhöni.

Ruusut ja kärhöt, niitä minä rakastan. Maanpeittoruusu Sommerwind ja pensasruusu Louise Odier huumaavat tuoksullaan. Ihanaista tuoksua lisää Sarah Bernhard pionit, jotka täydentävät näöllään ja tuoksullaan ruusupenkkiäni. Toivottavasti Clematis Omoshiro jaksaa kasvaa ja levittäytyä ruusujen ja pionien välistä. Odotelkaamme lämmintä, sopivan kosteaa ja aurinkoista suomalaista suvea. Valborgina lähdemme merelle Suomenlahden itäiseen saaristoon. Saa nähdä, miltä Suomenlahden ulkosaari näyttää kevään tervehtiessä ”taas ilmassa leivoset leikkiä lyö kevät virsiä viidakko kaikaa…”