Linus 2 vuotta!

Niin se aika kuluu. Pienestä ihanasta vauvasta on kasvanut suloinen poikanen. Pojanpoikamme on energinen, utelias ja jossain määrin myös komenteleva pikkumies, jonka ihastuttava katse ja hyväntuulisuus vie famun ja fafan mennessään. Mera fafa, mera on tavanomainen käsky fafalle. Se yleensä tarkoittaa  joko pikkuleipiä tai rusinoita enemmän. Yksi vaatimaton paketti rusinoita ei kelpaa meidän pojanpojalle. Koiratytöistä Lillan on se, joka vahtii Linuksen kättä napatakseen pikkuleivän tai rusinapaketin itselleen. Tästä on tullut nykyään myös leikki, jossa tosissaan on vain Lillan!

Kaksi vuotta on pitkä aika pienen miehen elämässä. Sinä aikana Linus on saanut  uusia kavereita, koiratytöt ovat tulleet tutummiksi, dagis on alkanut ja ympäröivä maailma on herättänyt ihmetystä! Naapurin Juttakin alkaa olla hurmaamisiässä, joten Linuksella on koko maailma ympärillään leikkikavereineen ja kiinnostavine asioineen. Maailma avartuu pikkuhiljaa ja me kaikki läheiset olemme antamassa siihen omaa panostamme. Linus on verraton pojanpoika!

Niin kaunei orvokei!

Näin varhaisella keväällä ei ole vielä kovin paljon annettavaa luonnon puolesta. Nurmikko on huonon näköistä, sammaleista ja paikoin palanutta. Ruusut ovat kärsineet talvesta ja pelolla katselen niiden mustia varsia. Ehkä jotakin on vielä jäljellä. Onneksi krookukset kuitenkin loistavat valkoisena peitteenä nurmella ja muutkin sipulikukat alkavat kasvaa ja näyttää kauneuttaan. Kevät on tullut. Kyllä olen sitä odottanutkin. Talvi tuntui ensin mukavalta, mutta jatkuva lumentulo kukisti ihailuni talvea kohtaan ja kevään odotus korostui liiaksikin.

Valborgina viimeistään tuntuu, että pihalle pitää saada jotakin tuoretta ja kaunista. Joka vuosi päätän, ettei enää orvokkeja. Ensin ne tuntuvat niin ihanilta, mutta kevään edetessä ainakin minun orvokkini kasvavat pituutta rönsyileviksi ”ronteiksi”. No tämäkään päätös ei pitänyt! Valkoiset orvokit pajukoreissa seuranaan muratit ovat kauniit ja somistavat ainakin muutaman viikon pihamaata. Armahtaako pakkanen muratit? Toivon niiden kestävän pientä pakkasta, sillä talvehtiminenkin on joskus onnistunut kivikkopuutarhassani. Orvokit sitä vastoin kestävät muutaman pakkasasteen ja ovat varmoja tämän ajan kukkia.

Menkää tekin ostamaan muutama viula, kyll ne on niiiiin kaunei!!

Nautintoja!

Suosittelen kuvissa olevia viinejä esimerkiksi juustofonduen seuraksi.   

   

           

Posliinirasioita!

Ihmettelin työtovereiden kanssa aamukahvilla, miten eräs työtoverimme kykenee pitämään pölyttömänä 350 posliinirasiaa, jotka kaunistavat hänen huusholliaan. Suuri määrä rasioita, ehkä noin 400 kpl on varastoitu kellariin. Pääaiheena rasioissa on ruusu, hennonpunaisesta tummaan rosaan. Palvelutalossa tuollainen rasioiden määrä tulisi olemaan siistijöiden kauhu ja varmaan tuntitaksa korottuisi ainakin viidelläkymmenellä prosentilla. Mutta ei huolehdita siitä, koska asia ei ole edes ajankohtainen.

Olen aina ollut kade niille henkilöille, jotka keräävät jotakin. Keräämisen hurma voittaa kaikki unelmat. Keräämisen vietti on kerrassaan kutkuttava. Pettymys pettymyksen jälkeen, kun ei löydy sitä oikeaa, jota on etsinyt ehkä jo kauan. Ja vihdoinkin se oikea! Sitä iloa on vaikea hillitä.

Työkaverini rasiat ovat kaikki erilaisia. Ruusukupitkin kelpaavat, niinpä olen päässyt osalliseksi minäkin sellaisista. Pihapöytääni koristaa kesäisin ruusuiset kahvikupit, joissa kahvi maistuu paljon paljon paremmalta kuin mukeissa.

Rasioiden kiehtovaan maailman ei varmasti kyllästy koskaan, sillä uusia ilmestyy tietämäni mukaan tuon tuostakin aikamoisella vuosivauhdilla.