Ihmettelin työtovereiden kanssa aamukahvilla, miten eräs työtoverimme kykenee pitämään pölyttömänä 350 posliinirasiaa, jotka kaunistavat hänen huusholliaan. Suuri määrä rasioita, ehkä noin 400 kpl on varastoitu kellariin. Pääaiheena rasioissa on ruusu, hennonpunaisesta tummaan rosaan. Palvelutalossa tuollainen rasioiden määrä tulisi olemaan siistijöiden kauhu ja varmaan tuntitaksa korottuisi ainakin viidelläkymmenellä prosentilla. Mutta ei huolehdita siitä, koska asia ei ole edes ajankohtainen.
Olen aina ollut kade niille henkilöille, jotka keräävät jotakin. Keräämisen hurma voittaa kaikki unelmat. Keräämisen vietti on kerrassaan kutkuttava. Pettymys pettymyksen jälkeen, kun ei löydy sitä oikeaa, jota on etsinyt ehkä jo kauan. Ja vihdoinkin se oikea! Sitä iloa on vaikea hillitä.
Työkaverini rasiat ovat kaikki erilaisia. Ruusukupitkin kelpaavat, niinpä olen päässyt osalliseksi minäkin sellaisista. Pihapöytääni koristaa kesäisin ruusuiset kahvikupit, joissa kahvi maistuu paljon paljon paremmalta kuin mukeissa.
Rasioiden kiehtovaan maailman ei varmasti kyllästy koskaan, sillä uusia ilmestyy tietämäni mukaan tuon tuostakin aikamoisella vuosivauhdilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti