perjantai 11. syyskuuta 2009

Syystyöt käynnissä


Vaikka ilma on aurinkoinen ja lämmin, syksy kuitenkin on saapumassa pikkuhiljaa. Villiviini kukoistaa syysvärityksessään ja maa-artisokan loistavan keltaiset kukat tuovat keskikesän mieleen. En pidä erityisemmin keltaisesta väristä puutarhassani, mutta on hauskaa kuitenkin katsella maa-artisokan pitkien varsien kukintoineen huojuvan tuulessa keltaisena aaltona. Oma lajikkeeni on hyvänmakuinen eikä kovin muhkurainen. Loistavaa keittoainesta!

Perunasatoni täytti kaikki odotukset. Rosamunda on sopivan kokoista ja muotoista. Nicolakin kasvoi suureksi ja sopinee uuniperunaksi Rosamundan tavoin.

Omenia on vaikka millä mitalla. Osa sadosta on madon syömää ja huonon näköistä, mutta suuri osa on ihanan keltaista maukasta omenaa. Harmi vain, että ystäväni ovat arkoja hakemaan pihaltamme omenia. Lars G:n kanssa kannamme selkä vääränä omenia kompostiin ja siitä huolimatta nurmikko on hetkessä täynnä taas. Kompostialueelta leviää voimakas omenan tuoksu, joka tuntuu kaikkialla pihapiiriissä. Epäileekö joku naapureista meillä olevan salapolttoa?! Ei se mikään ihme olisi, onhan Lars G kemisti ja ”lätrännyt” nuorena teekkarina kaikenmoisten liuosten kanssa.

Syysleimujen kukinta alkaa olla ohi, mutta syysasterit ovat täydessä kukassa. Tulevana viikonloppuna pitää kitkeä viimeiset rikkaruohot kukkapenkeistä, puhdistaa suihkukaivo ja siistiä vielä kukassa olevat pelargoniat. Syyslannoitteet kasveille, muutaman kasvin siirto ja talven odotukseen.