Päätin viime kesän jälkeen, että seuraavana kesänä ei mitään erikoista puutarhaani. Hoidan hyvin vanhat ja vähän uudemmatkin kasvini ja sitten lepäilen ja ihastelen maisemaa.
Tammikuussa ilmestyi Hyötykasviyhdistyksen siemenluettelo. No mitäpä yhdestä siemenluettelosta, olinhan luvannut helpomman kesän myös Lars G:lle. Luettelo kuitenkin poltti hyppysiä, ja minun oli tosi vaikeaa edes irrottaa katsettani siitä. Ajattelin, että lukeminen tuskin pahentaisi asiaa, joten ryhdyin silmäilemään luetteloa hartaudella ja rakkaudesta puutarhaani.
Talvinen puutarha on kerrassaan kaunis. Tosin oma puutarhani on kuin taistelukenttä. Pieni pataljoona valkoisia bisukoita (Bichon frisé) on tallustellut puutarhassani jättäen jälkeensä lukemattomia kakkakasoja ja pissälänttejä. Ei se mitään, lumi sulaa ja sipulikukat alkavat pilkottaa pikkuhiljaa ihan piakkoin!! Oma kertomuksensa syntyy siitä, kun pieni pataljoona koostuen 7-9 bisukasta, tallustelee ruusupensaitteni välistä talloen ihanat kärhöni.
Ruusut ja kärhöt, niitä minä rakastan. Maanpeittoruusu Sommerwind ja pensasruusu Louise Odier huumaavat tuoksullaan. Ihanaista tuoksua lisää Sarah Bernhard pionit, jotka täydentävät näöllään ja tuoksullaan ruusupenkkiäni. Toivottavasti Clematis Omoshiro jaksaa kasvaa ja levittäytyä ruusujen ja pionien välistä. Odotelkaamme lämmintä, sopivan kosteaa ja aurinkoista suomalaista suvea. Valborgina lähdemme merelle Suomenlahden itäiseen saaristoon. Saa nähdä, miltä Suomenlahden ulkosaari näyttää kevään tervehtiessä ”taas ilmassa leivoset leikkiä lyö kevät virsiä viidakko kaikaa…”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti