Puutarhani kukkaloisto on tänä vuonna erityisen kaunis. Se ikään kuin kertoo kaikesta siitä kauniista, mitä luonto parhaimmillaan on. Omenankukkien ihastuttava väritys on vertaansa vailla ja niiden nupuillaan olevat kukinnot ovat vaalean helakanpunaiset.
Huolimatta kaikesta kauniista sydämeni täyttää suru. Äitini poismeno toissailtana tukahduttaa tällä hetkellä kaiken sen kauniin, mitä näen edessäni. Ystävieni muistamiset ja kauniit värssyt ovat herkkyydessään liikuttavat. Olen kiitollinen hyvistä ystävistä.
Isomummi näki vielä viimeisinä elonpäivinään pikku-Linuksen ja iloitsi siitä.
Nyt minä odottelen kaikkien omenankukkien puhkeamista ja Linuksen kasvamista ja kehittymistä. Työ ja bisukat täyttävät arjen. Elämä jatkuu, näin sen pitää mennä. Uskon nauttivani vielä kesän kauneudesta samalla muistellen äitini elämän estetiikkaa. Siinä oli sijaa kauneudelle, väreille ja taiteellisuudelle. Kaipaan häntä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti