Valkoista, valkoista ja valkoista, sitä meillä nyt on riittämiin. Pienen pientä just ja just silmällä nähtävää ruutua, lehdykkää ja silkkikuvioista valkoista. Kotimme on saanut uuden valoisan värityksen. Turhat roinat on poistettu ja maisema näyttää minimalistisen skandinaaviselta, joten jotain on tehtävä! Alan käydä varastojani läpi ja löydän kuin löydänkin sieltä Oiva Toikan linnut, jotka sopivat ihme kyllä antiikkikaapin päälle. Olen sen verran taikauskoinen, että linnut joko seinillä tai piirongin päällä tuovat huonoa onnea. Ajattelin kuitenkin uhmata kohtaloa ja jättää ne ainakin toistaiseksi paikalleen. Pientä tavaraa sinne sun tänne ja kotoisa tunne alkaa häämöttää.
Portaat yläkertaan ovat viittä vaille valmiit. Verannan kautta kulkeminen yläkertaan alkoi kyllästyttää. Nuorin bisukkaneideistämme Dotti Pottinen ei uskaltanut kulkea portaita alaspäin, mutta sitäkin nopeammin ylöspäin. Pottinen oli siis aina väärässä kerroksessa. Nyt kulkeminen uusissa portaissa on tosi hauskaa ja niin neidit kulkevatkin edestakaisin portaita ylös ja alas.
Noin sata neliötä puolessa vuodessa on remontoitu, että sillai….
Remontti jatkuu ja saa nähdä pääsenkö uuteen saunaan joulunaikaan! Tällä vauhdilla ja hyvien ystävien tuella voin sen melkein luvata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti