Näin varhaisella keväällä ei ole vielä kovin paljon annettavaa luonnon puolesta. Nurmikko on huonon näköistä, sammaleista ja paikoin palanutta. Ruusut ovat kärsineet talvesta ja pelolla katselen niiden mustia varsia. Ehkä jotakin on vielä jäljellä. Onneksi krookukset kuitenkin loistavat valkoisena peitteenä nurmella ja muutkin sipulikukat alkavat kasvaa ja näyttää kauneuttaan. Kevät on tullut. Kyllä olen sitä odottanutkin. Talvi tuntui ensin mukavalta, mutta jatkuva lumentulo kukisti ihailuni talvea kohtaan ja kevään odotus korostui liiaksikin.
Valborgina viimeistään tuntuu, että pihalle pitää saada jotakin tuoretta ja kaunista. Joka vuosi päätän, ettei enää orvokkeja. Ensin ne tuntuvat niin ihanilta, mutta kevään edetessä ainakin minun orvokkini kasvavat pituutta rönsyileviksi ”ronteiksi”. No tämäkään päätös ei pitänyt! Valkoiset orvokit pajukoreissa seuranaan muratit ovat kauniit ja somistavat ainakin muutaman viikon pihamaata. Armahtaako pakkanen muratit? Toivon niiden kestävän pientä pakkasta, sillä talvehtiminenkin on joskus onnistunut kivikkopuutarhassani. Orvokit sitä vastoin kestävät muutaman pakkasasteen ja ovat varmoja tämän ajan kukkia.
Menkää tekin ostamaan muutama viula, kyll ne on niiiiin kaunei!!
Hei!
VastaaPoistaLöysin Sinun blogisi Google-haulla etsiessäni mahdollisia oman blogini nimellä tehtyjä spammiblogeja.
Kirjoitan itse blogia, jonka nimi on joitain viikkoja ollut Elämän estetiikkaa. En ole ollut tietoinen Sinun blogistasi ennen tätä. Haluaisin nyt kysyä, toivotko minun vaihtavan oman blogini nimen joksikin muuksi, vai onko OK että blogimme ovat lähes samannimiset? En siis tiennyt lähes samannimisen blogin olemassaolosta.